torstai 11. maaliskuuta 2010

Mitäs me lampaat...

...me kaikki menemme sinne minne yksi menee. Kuinkas käykään kun se ensimmäinen onkin susi lampaiden vaatteissa.

Tätä olen itsekseni kironnut ettei tavallinen suomalainen ota vastaan eikä edes halua kuulla nurjaa puolta meidän asioiden hoidosta ilmeisesti olen tyhmä itsekin koska olen tuonut suullisesti epäilyni esille vaikka minulla ei ole siihen taitoa. Siksi käytän tätä tapaa lähestyä teitä.

Yhtiökokouksissa kuulen valituksia jos pesutupamaksu nousee, joku käyttää sisätilanlämmitintä autossaan (vierasautopaikoista katkotaan sähköt), joku pitää autoaan luvattoman kauan autoaan sisäänkäynnin edessä, vetää vessaa öiseen aikaan tai käy suihkussa, jonkun autopaikkaan on ilmestynyt uusi auto, vastakkaisen sukupuolen edustaja on viettänyt useita öitä naapurin huoneistossa...jne. Herran pieksut sentään, katsokaa peiliin, mitä päässänne liikkuu. Näettekö ollenkaan metsää puilta?

Miten sellainen ihminen voi odottaa mitään toiselta kun itse ei osaa eikä halua tehdä mitään hyvää yhteisten asioiden eteen?

Kun on kymmenien tuhansien ja pahempaa, satojen tuhansien arvoisesta remontista taloyhtiön kokouksessa kyse niin hyvin harva käyttää puheenvuoroaan ja varmistaa rehellistä toimintaa taloyhtiön hallinnossa. Voi helvetti sentään niitä jotka muutaman hullun euron tähden pitää meteliä kokouksissa.

Joku kyylää liiketunnistimella varustetun kohdevalon avulla pihaliikennettä kotinsa ikkunasta, toinen kätevän peilin avulla ja ovisilmäkin on todettu erinomaiseksi valvomisen välineenä.

Katsokoon jokainen meistä pari minuuttia herkeämättä itseään vaikka ihan kokovartalopeilistä ja kysyköön syytä huonoon elämäntilanteeseensa. Se miten me kohdellaan toisia niin se myös provosoi tekemään samaa siten itseämme ja muitakin kohtaan.


Tätä saatanan ikuista valittamista olemme jo kurkkuamme myöten täynnä. Toisen hyötymistä suomalainen kyllä osaa mitata ja on niin idiootti ettei valita vaikka valtiovalta veisi häneltä itseltään housut jalasta. Kansa saa itseään syyttää kun alistuu kohtaloonsa.

Ymmärrän pahan olonne jos olette nuoruuden elänyt ilman rakkautta ja hyvää seksiä, siinä on pari perusasiaa joita tulisi jokaisen miettiä peilin edessä miettien miksi emme ole oppineet emmekä ole opettaneet toisia tekemään sitä mikä meidät tekee onnelliseksi.  Siinä syytä meidän jatkuvaan valittamiseen ja toisen kadehtimiseen. Onnellinen ihminen ei halua pahaa kenellekkään. Voi vain kuvitella millaista ihmisen elämä on joka työntää kolvinsa asioihin jotka ei hänelle kuulu.

Meidän jokaisen on tehtävä raskaasti töitä jotta tavoittaisimme onnellisuuden. Aloitetaan vaikka oman kunnon hoitamisesta, se on raskasta ja tuskallista yksinään mutta kun pääsemme tavoitteseen niin huomaamme ystäviä ympärillämme. Lapioimme vaikka naapurin pihaliittymästä tai postilaatikon edestä lumet, kyllä tekijä huomataan. Ihminen joka saa jotain ilmaiseksi tai helpolla ei osaa nauttia siitä, kukat ovat asia erikseen.

Mihin tulokseen voimme tulla.? Meidän pitää se tarkkaileva katse suunnata naapuristamme sinne jonka käsiin olemme äänestämällä antaneet talousasioidemme hoitamisen. Se alkaa asunto-osakeyhtiön hallituksesta Suomen hallitukseen ja eduskuntaan. Ihan turha on itkeä näillä palstoilla jos pankki vei asuntonne tai asuntonne arvo ei noussutkaan lähellekkään samassa suhteessa mitä kaatui remontista niskaan sillä tässä on tullut riittävästi esille asioita johon vielä nyt ehtii vaikuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti